Ympäristö
Kansat
JUONI
Korven herttuakuntaa uhkaa vaara, josta vain harva tietää. Itse herttuakaan ei tiedä vaarasta, ja jos tietääkin, ei hän siitä välitä. Herttua Korea keskittyy nimensä mukaisesti vain itsensä hemmotteluun ja hovin väen kestitsemiseen sekä juhlimiseen. Korea luottaa vankasti Korpilinnan jykeviin muureihin, jotka tämän uhan edessä ovat hyödyttömät.
Umenenalan maanalaisesta maasta saapuneet mustat haltiat, drowt ovat vertaansa vailla olevia miekkamiehiä sekä magian käyttäjiä. Tätä naisten johtamaa yhdyskuntaa, joka ei siedä päivänvaloa, on lähes mahdotonta päihittää pimeässä. Nyt drowt ovat vaivihkaa laajentamassa valtakuntaansa maan yläpuolelle. Pikkuhiljaa he ovat soluttautuneet Ahman kylään, piiloutuneet Sumuvuorten luoliin sekä hiipineet Abnobarin metsämaiden suojaisiin metsiin odottamaan tilaisuuttaan ryhtyä ratkaiseviin tekoihin.
Korven herttuakunnan kansat ovat jakautuneet moneen leiriin ja eristäytyneet toisistaan vuosien mittaan. Tavalliset ihmiset vainoavat vaistokkaita ja tappavat heitä. Animaagit ja velhot ovat tunnetusti syrjäänvetäytyviä yksilöitä ja samalla hyljeksittyjä. Velhoja ei enää kunnioiteta niin kuin ennen vanhaan.
Metsissä ja vuorilla asuvat kentaurit pysyttelevät laumoissaan eivätkä halua alentua kommunikointiin ihmislajien kanssa. Vain harvaa rodun ulkopuolista henkilöä kentauri kuuntelee, niin ylpeää kansaa he ovat. Keijut välittävät vain omasta kansastaan ja pyrkivät suojelemaan itseään mieluummin pakenemalla kuin taistelemalla vaikka nopeudeltaan ja jousenkäyttötaidoiltaan ovatkin vertaansa vailla.
Haltiat eivät keskity muuhun kuin oman pienen metsäalueensa ja eläinten hoivaamiseen. Vanhan kaunan takia sekä halveksunnasta ihmisten lyhyttä ikää kohtaan, he eivät mielellään halua olla tekemisissä ihmisten kanssa mutta voivat olla satunnaisesti yhteydessä muiden metsän asukkaiden kanssa.
Läheskään kaikki ihmiset eivät tiedä näiden kolmen rodun olemassaolosta. Haltiat, keijut ja kentaurit kuuluvat heidän mielissään taruihin ja kaukaiseen menneisyyteen.
Pystyvätkö nämä erilleen ajautuneet rodut unohtamaan keskinäiset kiistansa sekä kaunansa voidakseen käydä yhteistä vihollista vastaan? Yksin he eivät pärjää, yhteistyö on välttämätöntä.
|
|
