Nefertarin Aikamatka, tutuksi tuleelle Aika on energinen ori, mutta kuitenkin hevosemme sisimmässä asuu edelleenkin pieni utelias orivarsa. Aika on kuitenkin rauhallinen ja kuuliainen ratsu, vaikkapa laukat maastopoluilla nousisivat ori-pojan päähän. Orin oma sydän on oikeastaan puhdasta kultaa. Ihmisen seurassa Hoitaessa Aika on oma energinen itsensä, se puuhastelee kaikkea ja katseleee ympäriinsä, siksi ori onkin paras pitää kiinni harjattaessa sekä satuloidessa. Joskus harjaämpäri kaatuu taikka vesiämpäri, Aika katselee uteliaasti ihmisen korjatessa tämän jälkiä. Oria ei voi oikeastaan syyllistää mistään, viaton ilme puree pahimpaakin kivisydämeen. Satulointi ei periaatteessa tuo pahempia ongelmia, paitsi satulavyön kiristäminen, tosin se hankaloittaa joka hevosen elämää. Pullistelu loppuu lyhyeen kun näpäyttää kädellä vatsan alusta. Suitsien laitto muuttaa koko tähän mennessä saadun kuvan, kuolaimista ei tarvitse huolehtia. Orilla nimittäin on parempi ratsastaa ilmain kuolaimia, niin herkkäsuinen ori tosiaankin on. Loimen laitto ei pitäisi tuoda suurempia ongelmia, paitsi ehkä vatsavyön kanssa kun kesäisin kärpäset piinaavat Ajan vatsan alusta ja sen yksityisiä alueita, potkut vatsan aluselle saattavat osua ihmiseen, ori tosiaankaan ei tähtää sinuun tahallaan. Hyttysmyrkky ja muut karkotteet auttavat huomattavasti orin elämää. Tarileriin Aika menisi vaikka silmät sidottuina, tosin rampin kalinaa ori ei kestä. Peruutukset eivät ole vauhdikkaita, jotenkin orisaa itsensä käännettyä trailerissa, yksi suurista salaisuuksista Aikaa koskien. Tarhaan mennessä Aika touhuaa kaikkea muuta mutta seuraa kuitenkin ihmistä, se ei pysähdy joka tamman edessä esittelemään itseään. Oikeastaan vain tammojen edessä joilla on kiima. Ihminen selässä Ratsastaessa Aika pursuaa energiaa, on suuri työ saada ori joskus keskittymään. Uteliaisuus vie joskus voiton ja ori kulkee lapa edellä kaikkea muita katsoen ja keskittyen muuhun kuin ratsastajaansa. Tosin ori huomaa jos on tosikyseessä silloin varsamaisuus katoaa. Käynti on Ajalla energisestä ja eteenpäin pyrkivää. Oria pitäisi aina ravissa pidätellä, mutta ei ole oikeastaan kovinkaan vaikeata saada ori asetetuksi taikka muotoon. Joskus ori kaahottaa mutta istunnalla ori saadaan aika nopeasti alas rauhalliseen raviin. Laukka taas on pyörivää ja matkaavoittavaa. Orille esteet ovat rakkaus ja ilo, joskus tunttukin että orilla on päässä vikaa esteet vaiko tammat, jos ori voisi itse vastata luulisin sen vastaavan esteet. Ori osaa itse hypätä juuri oikealta kohtaa, se taivuttaa juuri oikealla hetkellä etujalat liioiteltusti jalkansa koukkuun vatsan alle, häntä viuhoen toiselta puolelle toiselle ori jatkaa matkaansa esteeltä toiselle. Joskus luulen orin olleen edellisessä elämässän lintu. Kouluratsastus ei ole kovinkaan rakas laji Ajalle, se ei oikeastaan ymmärä mitä järkeä on taivuttaa itseään ihmeelisiin muotoihin, pyöriä ympäri kenttää ja näyttää parastaan. Ainoa liike josta Aika oikeastaan pitää on laukka ympyrät ja laukat suorilla urilla. Kun maastoon päästään ori on virkeänä ja valppanaa juoksentelemassa ympäri metsää, joskus pitkällä ja pehmeällä suoralla ori nostaa laukasta nelin, mutta riemunpukeilta ei koskaan säästytä. Kun uimaan mennään ori tuijoittelee uteliaasti kaloja ja kimmeltävää vettä. Se kastelee hetkessä ratsastajan ja itsensä. Kisoissa ori on innokas ja herrasmiesmainen, se tekee suunnileen parastaan. Näyttelyt ja muut paikallaan seisomiset tylsistyttävät oria, joskus kukka koristelut saattavat lentää harjaämpärin tavoin.
|
Muistoissamme...
