| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
K.J Hautalintu menehtyi 11.8.2009 vanhuuden vaivoihin 21-vuotiaana.
 Kuvat © Johanna Kuisma
| ||||||||||||||||||||||||||||
|
Millainenko olen? Miksi sinä muukalainen olet niin kiinnostunut minusta, pienestä ja mitättömästä suomenhevostammasta? No hyvä on, minä kerron.
Ensinnäkin, nimeni on K.J Hautalintu, ystävien kesken Nila. Itsensä kuvaileminen on kylläkin yllättävän haastavaa mutta tämän voin sinulle kertoa. Yleisesti ottaen pidän itseäni mukavana tyttösenä joka ei turhista hermostu. Useimmiten käyttäydyn kylmän rauhallisesti. Miksi hermostua ja riehua kun voi aivan rauhassa setviä asiat hiljaa ajatellen ennen kuin mitään tekee? Turhaa hälinää syntyy muuten aivan turhaan, enkä minä pidä melusta. Hoitaessa Pidän hoitajista. He tuovat aina jotain hyvää mukanaan ja yrittävät opettaa minulle jotain temppuja, joita tuskin koskaan jaksan opetella vaikka hyvinkin tietäisin mitä he minulta haluavat. Melkein yhtä mukavaa on kun he harjaavat minua. Varsinkin kova harja on mieleeni ja kun hoitaja tajuaa painaa kovaa. En pidä liian varovaisista pikkulikoista jotka vain seisovat ja silittävät harjalla hiukan ja katsovat sitten olevansa valmiita. Kunnon harjaus kunnoin vedoin sen pitää olla. Jos se hoitajanhöntti harjaa liian kevyesti, se kutiaa aivan vietävästi enkä minä siedä kutiavia paikkoja, sen hoitaja saa myös tietää. Vaikka harjaus onkin mukavaa, mikään ei voita rapsutuksia. Joskus ne tuntuvat niin mukavalta että on aivan pakko kiittää rapsuttajaa rapsuttamalla takaisin. En kyllä ymmärrä miksi mutta usein he vain nauravat ja lopettavat rapsutuksen siihen paikkaan. Kavioiden puhdistus ei oikein ole mieleeni. Usein vetäisen jalan pois hoitajan kourista, juuri kun hän on saanut kaviokoukun sopivasti käteensä, ihan vain piruillakseni sitä teen vaikka hoitaja ei sitä aina huonolta huumorintajultaan tajua. Kyllä minä lopulta sen kavion annan puhdistaa, en vain pidä hitaista kavionpuhdistajista. En tajua miksi jotkut tovereistani pelkäävät vettä. Sehän on märkää ja lentelee minne sattuu mutta ei siitä koskaan mitään harmia ole. Vain jos vesi on erityisen kylmää, rupean osoittelemaan mieltäni mutta muuten on vain mukavaa saada pieni ja viilentävä suihku. Pidän myös uimisesta joten kesällä olen oikea vesihirviö kun lähdemme rannalla pulikoimaan. Tuskin minua vedestä pois saa jos kerran olen sinne mennyt. Merilevä ei oikeastaan maistu kovinkaan pahalta, tiedäthän. Varusteet ovat kaikkien hevosten painajainen, eikö vain? Toiset hangoittelevat vastaan minkä ehtivät vaikka tietävät välttämättömän olevan edessä. Ei siitä ihmisestä koskaan eroon pääse ennen kuin sitä ovat varusteet päällä. Miksi siis hangoitella vastaan ja pitkittää koko prosessia kun voi olla aivan kiltisti ja lyhentää sitä? Satulavyön kohdalla on tietenkin hiukan joustettava tuosta toteamuksesta. Ratsastaessa Liikuntahan on jokaisen hevosen mieleen, eikö vain? Tai noh, melkein jokaisen. Itse pidän vauhdista ja vaarallisista tilanteista mutta en minä ratsastajaa puolikuoliaaksi halua säikytellä. Tottelen siis sen pahempia mukisematta ratsastajani apuja vaikka en olekaan siitä helpommasta päästä ole. En pidä kovakätisistä ratsastajista jotka sahaavat suutani ja kiskovat minkä ehtivät. Silloin minut on mahdotonta saada rennoksi ja peräänantoon. Jos kuitenkin saan pehmeäkätisen henkilön selkääni, tottelen häntä mielelläni. Käyntini on energistä ja matkanvoittavaa. Ei sitä koskaan perille pääse jos vain maleksii hitaasti eteenpäin. Ravikin on melko samanlaista mutta usein ratsastaja pomppii turhan paljon selässäni ja häiritsee keskittymistäni. Onko minulla niin epätasaiset askeleet? Laukka on lempiaskellajini. Tuskin maltan odottaa laukkaamista ja kun lopulta saan luvan nostamiseen, en koskaan halua pysyä hallitussa, hitaassa laukassa. Olen luultavasti tallin nopein hevonen, vaikka itse sen sanonkin. Vasta saatuani päästää pahimmat laukkahöyryt ulos, voin rauhoittua ja taas kuunnella ratsastajaani. Esteet sujuvat minulta mallikkaasti vaikka hyppelenkin välillä turhan korkealle joidenkin esteiden kohdalla. En halua puomin osuvan kavioihini, se tuntuu epämukavalta. Vauhti saattaa kiihtyä aivan huomaamattani radalla. Vaikka esteet menevätkin hyvin, on koulu lempilajini ja intohimoni. Itsensä ja kehonsa hallitseminen on haaste josta ei voi kieltäytyä. Myös keskittymisen pitäminen siinä hälinässä on haastavaa. Pidän haasteista. Kisoissa en viitsi ottaa turhia paineita ylleni. Iloinen tervehdys ohikulkeville lajitovereille ja rauhallinen sivustakatsojan rooli sopii minulle mainiosti. En oikein välitä muiden hevosten seurasta vaikken sitä oikeastaan edes välttele. En pidä riehuvista pikkuponeista tai varsoista jotka pyörivät jaloissa. Haluan kaverikseni rauhallisen yksilön joka ei ole turhan puhelias ja temperamenttinen. Hiljaiselo on minulle sopivaa. Ihmiset ovat myös mukavaa seuraa. He antavat makupaloja ja rapsuttelevat minkä ehtivät. |
|
|
25.5.2006 II t. ESP Havsängeln II Isä: Nefertarin Aikamatkaaja 28.8.2006 II o. ESP Fältherre II Isä: Nefertarin Aikamatkaaja 26.8.2007 II t. ESP Outolintu II Isä: Tuttiritari S 23.10.2007 II t. ESP Rosmariini II Isä: Ch ESP Kuolontuoja 29.12.2007 II t. ESP Verimiino II Isä: Ch ESP Kuolontuoja 15.2.2008 II o. ESP Yönsilmä II Isä: Ch ESP Kuolontuoja |