Kuvat © Vibaja

Nimi:	ESP Kuolontuoja	Säkäkorkeus:	158cm
Lempinimi:	Tare	Väri:	rautias
Rotu:	Suomenhevonen	Koulutaso:	KO HeA, Re 120cm, Me 110cm
Sukupuoli:	ori	Painotus:	Koulu & este
Syntynyt:	7.9.2006, 18v (2 IRLkk = 1v), 3v 7.3.2007	Kasvattaja:	Ayna, Espergarde
Rekisterinumero:	VH-29115	Omistaja:	Ayna, Espergarde
KISAKALENTERI		SUKUTAULU

Nimeltäni olen ESP Kuolontuoja, kuten jo saatat tietää. Olen aito suomenhevonen ja ylpeä rotuni menneisyydestä ja alkuperästä. Tarkoituksenani on nyt hiukan selvitellä joitakin asioita itsestäni sinulle. Läheskään kaikki eivät tiedä millainen olen, he raapaisevat vain pintaa. Yleisesti ottaen olen kuitenkin melkoisen mukava mutta vaativa herrasmies, joka ei huonoa kohtelua siedä. Haluaisin useinkin olla lauman pomo mutta yhtä usein saan kuitenkin taipua ihmisen tahdon edessä. Viheliäistä porukkaa, sanon minä vaikka he minua ruokkivat ja hoitavatkin.

Harjaus on tylsä toimenpide, jonka soisin jätettävän väliin. En jaksa seisoa pikiä aikoja paikallani ja jos sitä joudun tekemään, en millään malta seisoa paikallani. Siksi kai joudun usein myös käytävälle sidotuksi harjauksen ajaksi. Silloin saan ihmisen lähes hermoromahduksen partaalle kuopimalla mielenosoituksellisesti lattiaa ja satunnaisesti näykkimällä leikkisästi ihmisen perään. Myös ihmisen takapuoli saa aika ajoin kyytiä kavioiden puhdistuksen yhteydessä.
Harjaus ei sinänsä ole epämukavaa, vain se paikallaan seisominen. Minunlaiseni aktiivisen oripojan kärsivällisyys ei kestä pitkiä odotusaikoja – tarvitsen kaiken aikaa jotain tekemistä, muuten kyllästyn. Jopa pieni rapsuttelu harjauksen lomassa saa minut hetkeksi rauhoittumaan, sillä rakastan rapsutuksia. Kukapa ei? Jos en tylsisty, kaikki toimenpiteet menevät kuin tanssi. Rakastan vettä, joten pesuja en missään nimessä välttele. Välillä voin jopa tarhassa yrittää uida vesilammikoissa, harmi vain kun niissä ei useimmiten ole tarpeeksi vettä. Onneksi täällä sentään on meri lähellä.

Liikunta on mukavaa ajanvietettä, ratsastaja selässä sitä löytyy vauhtia moneen tilanteeseen. kouluradalla se vauhti välillä tuppaa kiihtymään liikaa, jollen kunnolla keskity. En minä energisyyttäni pysty pidättelemään kun sille päälle satun. Koulukiemurat sujuvat minulta hienosti ja liikkeet ovat minulla melko suuret, joten ratsastajalla voi olla vaikeuksia pysyä hiljaa selässä.
Esteistä pidän myös, vauhtia ja pomppua löytyy. Usein kuitenkin vauhti voi kiihtyä liian paljon ennen estettä, siksi kai tiputtelen välillä todella lahjakkaasti puomeja, ihan tarkoituksetta. Jotta en pudottaisi puomeja, yritän siis ponkaista mahdollisimman korkealle. Tämä taas saattaa jälleen kerran tuottaa ongelmia ratsastajalle, mutta mitäpä siitä. Pukit ovat alaani. Kun oikein kunnolla innostun, voi useampikin pukki lennähtää. Jostain syystä siitä ei pidetä kouluradalla mutta esteradalla se lähinnä vain naurattaa ihmisiä. Kummallista väkeä…
Maastossa käyminen ja maastossa hyppääminen on mukavaa vaihtelua kenttätyöskentelylle. Toisaalta välillä voi jotkut asiat olla hieman pelottavia. Traktori on yksi niistä asioista muun muussa. Yleisesti ottaen pysyn oikein rauhallisena maastossa ja nautin raikkaasta ulkoilmasta ja lintujen laulusta. Joskus ratsastajalla saattaa olla vaikeuksia estää minua ryntäämästä suoraan mereen. Kerroinko jo, että rakastan vettä? Merileväkin maistuu välillä oikein hyvältä…

Kisatilanteet ja eläinlääkärintarkastukset sujuvat useimmiten ongelmitta. Kisoissa tammat ovat tietenkin aina mielessä mutta radalle mentäessä, sitä keskittyy lähinnä vain suoritukseen. Kenties upeiden tammojen omistajat huomaavat loistavat kykyni ja järjestävät pienen tapaamisen. Kukapa ei tällaista komeaa herrasmiestä haluaisi seurakseen?
Eläinlääkäri voi välillä pelottaa jopa minua, joten aina on hyvä jos joku on mukana henkisenä tukena. Myös kengityksessä on hyvä olla joku mukana viihdyttämässä, sillä muuten en pysy kauaa paikoillani. Emmehän tahdo kengittäjän saavan hermoromahdusta takiani?