virtuaalihevonen II sim game horse


kuva

Nimi :: SU Drohung
Lempinimi :: Huge
Rotu :: Oldenburginhevonen
Sukupuoli :: ori
Syntynyt :: 2.3.2006, VARL
Rekisterinumero :: VH-03212
Säkäkorkeus :: 172cm
Väri :: Mustankimo
Koulutaso :: Ko Intermediaire II, Re 130cm, Me 110cm
Painotus :: Koulu

Kotitalli :: Espergarde
Kasvattaja :: Vibaja, Stud Unusual
Omistaja :: Ayna






Saanen esittäytyä, nimeni on SU Drohung ja olen rodultani puhdasverinen oldenburg, josta olen todella ylpeä. Omistajani kutsuu minua usein varsinaiseksi herrasmieheksi hyvien tapojeni takia. Eihän sitä saa minkäänlaista kunnollista kohtelua jos vain riehuu kuin mikäkin heikkohermo. Moukkia ovat he, jotka eivät osaa tahdikkaasti käyttäytymisen jaloa taitoa. Komean ulkonäköni takia, saan usein ihailevia katseita ja käytökseni saa heidät palvomaan minua, mikä ei tippaakaan häiritse minua. Nojaa, taisin min hiukan liioitella, en kuitenkaan paljon. Tätä minä olen.

HOITAESSA
Vaadin aina parhaina hoitoa itselleni enkä halua yhtäkään näkyvää likatahraa hienolle karvapeitteelleni. Joskus hoitaja ei vain sitä millään tajua, vaikka yritänkin kohteliaasti tönimällä häntä muistuttaa asiasta. Jos ei hoitaja kuitenkaan sitä tyhmyydeltään tajua, en minä kuitenkaan sitä enempää viitsi ruveta muistuttelemaan. Omapahan on ihmisen puute, jollei hevosia ymmärrä En siedä ihoani raapivaa juuriharjaa sillä se tuntuu niin epämiellyttävältä karheine piikkeineen. Pahimman liat suon kuitenkin ottaa pois tuolla muuten lähes turhalla harjalla. Pölyharja on yksi suosikeistani, varsinkin jos se on oikeaa vuohenkarvaa sillä silloin harjaus on yhtä nautintoa. Pään harjauksesta en pidä ollenkaan sillä siihen kehitetyt harjat ovat siihen aivan liian karkeita. Parempi pitää pää likaisena ja pölyisenä, kuin tuon hirveän harjan raadeltavana.
Muut toimenpiteet menevät lähes leikiten, kylmä vesi vain saa minut hirveä pahalle tuulelle. Se kangistaa lihakseni, jollen heti saa loimea ylleni, jopa kesällä.
Kuolaimet otan suosiolla vastaan. Satulankin annan laittaa selkään pullistelematta. Pullistelu on jokin outo ja sivistymätön tapa, jota minä en missään tapauksessa harjoittaisi. Pääsenhän minä näyttelemään taitojani kentälle. Usein saan mukavan katsojakansan kentänlaitaan ollessani harjoittelemassa ratsastajan kanssa. Vielä mainitakseni, ratsastajani edistyy todella hyvin vaikka vielä joitain yksityiskohtia on hiottava.

RATSASTAESSA
Kentällä seison kohteliaasti paikallani kun ratsastajani nousee selkään ja annan ihmisen rauhassa säädellä jalustimiaan jos siihen on tarvetta, ja lähden vasta kun hän sitä pyytää. Muussa tapauksessa lähden heti matkaan, miksi odottaa kun työ odottaa?
Askeleeni ovat keveät ja ilmavat, vaikka en itse tiedä miltä näytän voin kuitenkin kuvitella sen. En laahaa jalkojani perässäni kuin mikäkin laiska ratsastuskoulun hevonen vaan nostelen jalkojani arvokkaasti ja pidän askeleni energisinä. Tämä kuvaus kuvailee parhaiten käyntiäni. Ravi on myös energistä mutta hallittua ja osaan koota itseni hyvin. Ei ole vaikea sada minut peräänantoon sillä usein hakeudun itse siihen. Askeleeni ovat melkoisen tasaiset sillä ratsastajani ei kovinkaan paljon koskaan pompi selässäni. Laukkani on pehmeää ja keinuvaa. Koottu laukka sujuu minulta leikiten mutta pidän myös kunnon irrottelusta jolloin saan venytellä hiukan jalkojani ja selkääni.
Esteet ovat mukavaa leikkiä koulun ohella. Esteet ylitetään tyylikkäästi turhia hoppuilematta, ettei vain mikään puomi tippuisi. En pidä turhasta hoppuilemisesta joten olen melkoisen varma estehevonen mutta nopeus ei ole puolellani, joten minä ja ratsastajani keskitymme mieluummin kouluratsastukseen.
Koulu on lempilajini jossa myös pääosin kisaan vaikeimmissa luokissa. Minulta sujuu hyvin niin etu- ja takaosakäännökset kuin piruetit ja passaget. Myös piaffet ja laukanvaihdot käyvät leikiten kunhan niihin kunnolla keskittyy. Ei suorituksesta mitään tule jos ei keskity kunnolla.
Pidän myös maastoilusta vaikka jotkut vieraat asiat voivatkin pelottaa minua aluksi. Kerrankin eräs traktori tuli suoraan eteemme kuin olimme kulkemassa rauhaisaa metsätietä ja sekös minut säikäytti. Kiihdyksissäni törmäsin vahingossa puuhun kylki edellä. Ratsastajani ei onneksi tippunut mutta kylkeeni ilmestyi pitkä naarmu ja ihmisen nilkka taisi nyrjähtää. Onneksi kuitenkin ratsastaja sai minut pian rauhoittumaa, sillä olisin luultavasti seuraavaksi lähtenyt vasten hyviä tapojani rynnimään halki metsän pakokauhun vallassa. Riittämiin siitä. Kerroinko jo että pidän pitkistä maastolaukoista?

TARHASSA
Ulkoilu on oikeastaan melkoisen mukavaa jos on säähän sopiva loimi päällä. En siedä mutaa ja märkyyttä mutta silti minut pakotetaan ulos kurjallakin ilmalla. Mitä vääryyttä! Mieluiten haluan kaverin mukaani ulos seuraa pitämään, kenelle minä muuten valittaisin kaikesta kurjuudesta, jonka minä saan kestää? Tietenkin on aina mukavaa jos seuralainen ihailee minua, muttei näytä sitä niin selvästi. Toisen haltioitunut ihailu alkaa jo tuntua nololta. Tarhassa otan ulkoilutilaisuudesta vaarin ja venyttelen hiukan pitkiä jalkojani mutta kun ihminen tulee hakemaan sisään, tulen kunnon herrasmiehenä oitis portille, varsinkin jos sää on kurja.



SUKUTAULU

Ulkoasu © Ayna
Testattu Mozilla Firefoxilla ja IE:llä, 1024x768